2. RUSUN METSÄN MENNINKÄISIÄ
Marja Metsäläinen ja Urho Rohteva eivät ole kuninkaallisia, vaan Rusun metsän onnellisia menninkäisiä. He asuvat pienessä mökissä Latukkameren saaressa, jonne pääsee kaislasta punotulla veneellä – sillä kauan ennen meidän aikaamme Latukkameri oli suurensuuri, mutta juuri sopiva Rusun metsään.
Marja Metsäläinen ja Urho Rohteva ovat kihlautuneet ja aikeissa mennä naimisiin. Läheisellä niityllä menninkäisten vihkitilaisuudessa ei ole pappia, ei yleisöä – ja musiikista vastaa lintukuoro. Sormuksina on tervaleppää, jota on kynsin kaiverrettu ja kiviin hiottu.
Vihkihetki on illalla, kun aurinko laskee. Siinä hetkessä niityn toisella puolella on pimeää ja toisella vielä valoisaa. Onnelliset menninkäiset tanssivat yhdessä metsän rauhaisuudessa. Lintujen laulu siivittää tanssia.
Sitten he istuvat puunoksalle kuuntelemaan lintujen laulua ja sirkkojen soittoa. Ja on aika vaihtaa sormuksia.
– ”Lintujen laulua ja valoisia aikoja sinulle. Rakastan sinua”, Urho sanoo lempeästi.
– ”Kiitos, niin minäkin rakastan sinua. Aurinkoa ja iloisia yhdessäolon hetkiä meille”, Marja toivottaa tuulen soittaessa taustamusiikkia.
**********
Nyttemmin katson puskittunutta Latukkamerta. On aivan hiljaista, vaikka mielessäni saatan kuulla veden solinaa ja lintujen laulua, lasten naurua. Tuntuu erikoiselta. Vähän jännittääkin, vaikka tiedän, että siellä on tapahtunut niin iloisia hetkiä. Tuntuu kuin…sadulta…
Saduttanut Rudolf Koivun kuvaan ”Sinivalko ja Kultasäde” Aava Kumpulainen, Elina Tihinen, Irja-Maria Haavisto ja Tapio Tihinen Lantulan alakouluikäisten perjantaikerhosta. Sadun muotoon kirjoittanut Sari Haavisto.