4. MEDUUSA

4. MEDUUSA

Sisarukset, 6 -vuotias Siiri ja 5 –vuotias Leo olivat mummulan kukkaniityllä Latukkameren rannassa aikana, jolloin Latukkameri oli suurensuuri, mutta juuri sopivan kokoinen Rusun metsään. Siiri oli punomassa Leolle kukkaseppelettä, kun takaa mereltä kuului märkiä ääniä: ”Pläts pläts.”

Lapset kääntyivät katsomaan. Tumman veden pinnan alta nousi tummanvihreä merimeduusa, jolla oli pelottavat, vihaiset kasvot ja levänvihreät hiukset. Koko otus näytti takkuiselta ja suttuiselta. Se nosti helmallaan vettä todella korkealla. Karhealla äänellään se sanoi:
– ”Minä haluan pojan!”

Yllättävän nopeasti meduusa lipui vedestä rannalle ja veti pojan sisäänsä.

Siiri vallan pelästyi, mutta rohkeni sanoa:
– ”Älä vie veljeäni, mummo tarvitsee häntä.”
Käheällä äänellään meduusa sanoi uhkauksensa:
– ”Saat veljesi, jos tuot minulle sen esineen, jolla poika leikki tänä aamuna rannassa.”
Kummasti rohkaistuneena Siiri huudahti:
– ”Ei! Se on isämme vanha leluauto. Ei sitä!”

Sitten Meduusa kähisi:
– ”Vien pojan vedenalaiseen valtakuntaani ja siellä hän on oleva minun oma poikani, aina ja ikuisesti.”

Hätääntyneenä Siiri juoksi mökkiin mummoa avuksi hakemaan.
Tullessaan paikalle mummo tuhahtaa kuin tutulle:
– ”Sinä täällä taas!”
Meduusa jylisee:
– ”Haluan sen punaisen auton!”
Siiri oli vähän kummissaan:
– ”Miksi sinä haluat isäni vanhan leluauton?”
Meduusa heilauttaa helmaansa ja sanoo:
– ”Sillä voisin poistaa kaikki levät päältäni.”
Mummo purskahtaa nauramaan:
– ”Autolla levät pois?”

Mummo lähtee yhä naureskellen kulkemaan saunan suuntaan ja tuo kohta mukanaan pesusienen ja palasen saippuaa.
Tomerasti mummo sanoo meduusalle:
– ”Ennen kuin pesen sinut, niin päästä Leo vapaaksi, ja lupaat, ettet koskaan enää uhkaile seudun lapsia.”

**********

Joskus aamuvarhaisella, kun Rusun reitiltä poikkeaa Latukkameren polulle saattaa Latukkameren pinnalla nähdä kiiltävän vilahduksen merimeduusan lonkeroista ja joitakin saippuakuplia.

 

Saduttanut Rudolf Koivun kuvaan Lantulan alakouluikäisten perjantaikerhosta Aava Kumpulainen ja Elina Tihinen. Sadun muotoon kirjoittanut Sari Haavisto.