5. KYY KÄDESSÄ

Joskus Latukkameri oli suurensuuri, mutta juuri sopivan kokoinen Rusun metsään. Sen rannalla oli muutamia rakennuksia – ja yhdessä niistä asui 3-vuotias Liisa. Kerran Liisa oli takapihan kivellä maalaamassa. Hän maalasi hunajalla, mudalla ja voikukalla juurikin sellaista suttua, mitä vain kolmivuotiaat osaavat.

Kivenmurikan alta luikerteli esiin kyy. Liisa ei tiennyt sitä pelätä, vaan otti käärmeen käteensä ja silitti sen suomuista pintaa. Kyy sihisi. Meidän korvaan se olisi kuulostanut pelottavalta, mutta Liisapa ymmärsi käärmeiden kieltä.
Käärme sanoi Liisalle:
– ”Tulevaisuudessa tulet olemaan rikas, jos vain teet töitäsi ahkerasti ja autat toisia.”
Sen sanottuaan käärme katosi kuin tuhka tuuleen.

Pienet lapset ilmaisevat harmistusta itkemällä, ja niin teki Liisakin. Maija-äiti, jota myös Maijuksi kutsuttiin kiirehti paikalle. Maiju näki Liisan sotkuiset vaatteet:
– ”Mikä Liisaa harmittaa? Sitäkö täällä itkeä tihrustat, kun vaatteesi ovat noin likaiset?”
– ”Ei, kun käärme katosi kädeltäni”, Liisa sanoi ääni itkusta vavisten.
Äiti ihmetteli tytön puheita ja epäluuloisena kysyi:
– ”Mistä käärmeestä sinä oikein puhut?”
Liisa näyttää kättään, ja äidin ilme muuttuu kauhistuneeksi, kun hän uskoo tytärtään.

Maiju nappaa tytön syliinsä ja halaa, niin kuin vain äiti voi lastaan halata, suojelevasti. Maiju katsoo ympärilleen, ja on kuin käärmeen häntä olisi vilahtanut kivenkolossa.

– ”Mennäänpä Liisa pesupaikalle. Vaatteesi ovat niin likaiset.”
Ja äiti juoksee, kiiruhtaa pois lapsi sylissään.

**********

Muutaman päivän kuluttua pihan aurinkoisemman kiven kyljessä Maiju näkee kyyn luoman nahan ja värähtää pelästyksestä.

Saduttanut Rudolf Koivun kuvaan ”Älä unohda minua” Aava Kumpulainen, Elina Tihinen, Irja-Maria Haavisto, Oiva Pihkamäki, Onni Pihkamäki ja Tapio Tihinen Lantulan alakouluikäisten perjantaikerhosta. Sadun muotoon kirjoittanut Sari Haavisto.